Lapualla Heininevan aurinkovoimalalla ja Karstulassa Polunsuon turvealueella on ollut viime vuodesta lähtien käynnissä AurinkoSuo-tutkimushanke. Hankkeessa kerätään tutkimustietoa suonpohjille rakennettavan aurinkovoiman maaperäpäästöistä ja ilmastovaikutuksista.
Euroopan unionin osarahoittama hanke käynnistyi tammikuussa 2025 ja se kestää vuoden 2026 loppuun saakka. Hanketta johtaa Ilmatieteen laitos ja muina yhteistyökumppaneina toimivat Helsingin yliopisto (Ilmakehätieteiden keskus INAR ja Metsätieteiden osasto) ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Hankkeella kerätään laajasti tietoa maaperävaikutuksista
Tutkimuksia suoritetaan hankkeessa mittausten ja mallinnusten avulla. Näiden avulla seurataan esimerkiksi sitä, millaisia päästöjä aurinkopaneelien alle jäävästä turvemaaperästä syntyy, ja millaista pohjakasvillisuutta maaperästä lähtee ajan myötä kehittymään.
EPV Aurinkovoiman aurinkovoimala Heininevalla valittiin hankkeen toiseksi toteutuspaikaksi, sillä kyseessä on ensimmäinen entiselle turvetuotantoalueelle perustettu aurinkovoimala Suomessa.
– Heininevalla saamme kerättyä mittaustuloksia, joita ei ole koskaan aiemmin toteutettu vastaavassa ympäristössä. Mittausten avulla tarkennetaan tutkimushankkeessa tehtyä mallinnusta siitä, miten aurinkopaneelien rakenne vaikuttaa lämpötilaan, valoisuuteen ja maaperän kosteuteen paneelien alla ja välissä. Kasvuolosuhteet vaikuttavat kasvillisuuden kehittymiseen ja täten myös kasvihuonepäästöihin, kertoo projektisuunnittelija Marja Kotakorpi Helsingin yliopiston Metsätieteiden osastolta.
Mittaukset aurinkovoimalan tutkimuslohkoilla käynnistyivät noin puolitoista vuotta sitten, kesäkuussa 2025. Mittauslaitteilla mitataan maaperässä syntyvää hiilidioksidia, metaania ja typpioksiduulia eli ilokaasua.
Turvekerroksen paksuus heijastuu kasvillisuuden kasvuvauhtiin
Vaikka vahvistettuja tuloksia ja johtopäätöksiä on luvassa myöhemmin, on Heininevan tutkimuksissa tehty jo alustavia havaintoja.
Erityisesti jäännösturpeen määrä on vaikuttanut siihen, millä lohkoilla ja missä tahdissa kasvillisuus on kehittynyt mittausaikana. Tutkimuslohkoilla ovat pärjänneet etenkin harmaasara, nurmilauha, kastikat ja vihvilät. Ohuemman turvekerroksen lohkoilla kasvuvauhti on ollut nopeampaa, ja niillä on havaittu myös useampia kasvilajeja.
– Lohkoilla vedenpinnan tasoa nostamalla pystytään vaikuttamaan turpeen kosteuteen ja kasvillisuuden runsastumiseen. Näin on mahdollista vähentää turpeen hajoamisesta syntyviä hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöjä, vaikka metaanipäästöt lähtevätkin usein nousuun lisääntyvän kosteuden seurauksena. Hankkeessa onkin olennaista, että mittaustuloksilla pystytään arvioimaan maaperäpäästöjen kokonaisuutta ja vaikutuksia, Kotakorpi toteaa.
AurinkoSuo-hanke tulee päätökseen tämän vuoden lopussa. Heininevalla käytössä olevat mittauslaitteet jäävät tutkimuslohkoille myös tuleviksi vuosiksi, jolloin syntyvistä maaperäpäästöistä saadaan kattavia ja vertailukelpoisia tuloksia.
Tulevina vuosina seurataan esimerkiksi sitä, miten mittausalueiden hiilitase kehittyy. Lämpötilan ja sademäärien vaihtelu vaikuttavat kasvihuonekaasuihin, jolloin tutkimustuloksia on tärkeää kerätä pitkältä aikaväliltä.
Tutkimustietoa tuleviin aurinkovoimakohteisiin
AurinkoSuo-hankkeen ansiosta aurinkovoimaloiden perustamisesta turvetuotantoalueille saadaan paljon uutta tietoa. Tutkimustulokset auttavat arvioimaan päästömäärien kehitystä sekä sitä, millaista kasvillisuutta ja millä tahdilla aurinkovoima-alueilla rupeaa kasvamaan.
– Tuloksien pohjalta tulevien aurinkovoimahankkeiden perustamisessa turvetuotantoalueille pystytään jo suunnitteluvaiheessa arvioimaan sitä, miten esimerkiksi paneelien rakenteella, veden sääntelyllä ja kasvillisuuden edistämisellä voidaan vaikuttaa päästöjen hallintaan, kertoo EPV:n aluekehityspäällikkö Menna Luhtala.
Heininevalla tehdyt havainnot ovat Luhtalan mukaan olleet positiivisia. Kasvillisuuden kasvuvauhtiin ovat ennen kaikkea vaikuttaneet maaperän ominaisuudet, vesitalous sekä turvekerroksen paksuus.
– Kehitys on ollut hyvin myönteistä verrattuna alueen turvetuotantovaiheen paljaaseen turvekenttään ja sen aikaisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Alueen kasvillisuus on kehittynyt nopeasti, mikä on osaltaan edistänyt myös biodiversiteetin palautumista. Lisäksi alueen vesitaloutta on hallittu säätösalaojituksen avulla nostamalla vedenpinnan tasoa. Tällä on pyritty luomaan entistä suotuisampia olosuhteita alueen luontoarvojen ja monimuotoisuuden kehittymiselle.
EPV Aurinkovoima saa hankkeessa tehtävistä mittauksista dataa mallinnuksiin ja aurinkovoimatuotannon arviointiin muun muassa säteilymittausten kautta. Kerättyä tietoa pystytään myös jalostamaan ja hyödyntämään seuraavien voimalakohteiden suunnittelussa.
Tutkimusta turvetuotantoalueiden jatkokäytöstä
Luhtala korostaa, että vastaavia mittaustutkimuksia on tärkeää toteuttaa valtakunnallisesti lisää. Entiset turvetuotantoalueet eroavat toisistaan monien kasvillisuuden kehittymiseen, vesitalouteen ja kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavien ominaisuuksien osalta.
Erottavia piirteitä ovat esimerkiksi maaperän siemenpankki, turpeen laatu, ravinteikkuus, maatuneisuusaste, tiiveys ja paksuus, alueen topografia ja kuivatushistoria sekä alueelle muodostuva vesitalous. Laajempi tutkimusaineisto erilaisista kohteista auttaa arvioimaan, mitkä havaitut vaikutukset ovat yleisemmin sovellettavissa ja mitkä ovat vahvasti kohdekohtaisia.
Meneillään olevat tutkimukset tuovat EPV Aurinkovoimalle kuitenkin vahvistusta siihen, että aurinkovoimalan suunnittelu Heininevalle on ollut onnistunut luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta.
– Hankkeessa tehdyt havainnot lisäävät luottamustamme siihen, että luonnon palautumista ja hiilensidontaa voidaan edistää entisille turvetuotantoalueille. Alueiden kasvittuminen ja muu luontainen kehitys ovat tässä keskeisessä roolissa, ja voimme omilla toimenpiteillä luoda mahdollisimman hyvät edellytykset tälle kehitykselle. Hienoa on myös se, että olemme samalla mukana tuottamassa tärkeää uutta tietoa koko aurinkovoima-alalle.
Hanke osa EPV Energian luonnon monimuotoisuuden toimenpideohjelmaa
EPV toteuttaa vuosittain yhden luonnon monimuotoisuutta edistävän hankkeen osana toimenpideohjelmaansa. Konsernin alaiset liiketoiminnot osallistuvat vuorollaan oman hankkeen muodossa biodiversiteetin edistämiseen.
– Yksittäiset hankkeet tekevät biodiversiteettityötämme näkyväksi, mutta yhtä tärkeää on jatkuva työ niiden rinnalla. Käymme säännöllisesti läpi EPV:n eri tuotantomuotoja ja hankkeita ja arvioimme, miten luonnon monimuotoisuus voidaan huomioida ja miten sitä voidaan edistää juuri kyseisessä toiminnassa, kertoo EPV:n työturvallisuus- ja ympäristöpäällikkö Melina Kaihoniemi.
Vuonna 2025 toteutettavasta hankkeesta vastasi EPV Alueverkko. Etelä-Pohjanmaalla Peräseinäjoki–Alavus–Kuortane–Alajärvi välille sijoittuneessa projektissa vaihdettiin pois 50 kappaletta vanhoja kreosoottikyllästeisiä pylväsjalkoja, jotka korvattiin uusilla kupariöljy- ja suolakyllästeisillä pylväsjaloilla. Lue vuoden 2025 hankkeesta täältä.